Tähän helmikuun alkuun sovitut sukulaislapsen hoitopäivät peruuntuivat, kun perheessä on ollut kaikenlaista sairastelua viime viikkoina. Meillä on kuitenkin arjen rytmi muokkautumassa jälleen kerran hieman uuteen muotoon, kun Pikkumimmiltä viimeinkin jäivät toiset päiväunet pois. Nyt pääsee taas puistoon ulkoilemaan silloin, kun siellä on muitakin. Ja voisi suunnitella myös johonkin perhekerhoon menoa, kun ei neidillä enää satu unet niiden kanssa päällekkäin. En ole tähän mennessä viitsinyt sinne yksikseni mennä istuskelemaan, kun pojatkin ovat olleet kerhon aikaan omissa aktiviteeteissaan. Tuntuu, että nyt aletaan taas elämään ns. normaalissa rytmissä, ja lasten kanssa saa tehtyäkin kaikenlaista ihan toisella tavalla, kun ei kaikki aika mene viemisiin, hakemisiin, pienimmän päiväuniin ja ruokahuoltoon. Keskimmäisen vapaapäivinä ollaan käyty mm. luistelemassa ja kirjastossa sekä tehty talvisia askarteluja.
Isommat lapset on nyt molemmat ensi syksyksi ilmoitettu tahoilleen, Esikoinen kouluun ja Keskimmäinen eskariin. Vielä pitäisi perhepäivähoidon ohjaajaan ottaa yhteys ja ilmoittaa töiden aloituksesta sekä laitella omia hoitopaikkailmoituksia.
